Ameriikassa ja irkkukisat!!

Mun bloggaus ei oikein tunnu lähtevän käyntiin, kaikenlaista tapahtuu koko ajan enkä koskaan muista kirjoitella tälle foorumille mitään siitä. Lainaan parhaillaan Ilonan konetta ja yritän muistaa käyttää äätä ja öötäkin kun mahdollisuus siihen on.

Viime viikonloppuna käytiin jenkkien puolella, Seattlessa rajan toisella puolen, jonne matkaa lienee joku 60km, mutta bussissa istuskeltiin reilusti nelja tuntia. Kerrankin oli suomalaisenemmistö, sillä joukkoomme kuului minä, Ilona, Maria, Celine ja Estelle. Rajalla otettiin sormenjäljet ja valokuvat ja piti täyttää yhtä jos toistakin lappusta, joissa eri tavoin kysyttiin onko osallistunut terroristitoimintaan tai muuhun kriminaaliaktiviteettiin. Mukavan ja rennon tuntuisia olivat virkailijat, mutta aseet vyotäröllä ja etenkin ne sormenjäljet jättivät vähän ikävän olotilan heti alkuun. Ollaan niin epäilyttäviä että.

Seattle ei myöskään antanut parhaimpia puoliaan, sillä koko lauantain satoi ja harmaa teollisuuskaupunki oli entistäkin harmaampi. Meilla taisi olla myös huonompi tuuri vastaantulleiden amerikkalaisten suhteen, sillä enemmän sattui tiellemme huonotuulisia ja äreitä ihmisiä noiden kahden päivän aikana kuin koko kuluneena aikana Vancouverissa... ei siis mitenkään kaikista imartelevin kuva jäänyt maasta, vaikkei tuon "kokemuksen" perusteella toki voi mitään yleistää.

Seattlessa lauantaina shoppailimme, kävelimme ympäriinsä ja söimme vähän liian hienossa seafood -ravintolassa, ulkoikkunasta kun hintoja katselimme, näytti kohtuullisilta, mutta sisällä saimme todeta, että ne olivatkin lounashinnat ja päivällinen oli sitten hieman eri luokkaa. Hyvin tuli syotyä silti ja tyytyväisinä vaikkakin vähän köyhempinä lahdimme takasin sateeseen. Jälkiruoaksi vihdoin maistettiin myös karamelliomenaa, joita täällä myydään pienissä suklaaputiikeissa. Omenia on erilaisia, pistettynä tikun päähän ja sen jälkeen kastettuna milloin mihinkin karamelli- tai suklaaseokseen, taitavasti pähkinoilla ja nonparelleilla ynnä muilla vastaavilla koristeltuina. Ostettiin yksi meille viidelle ja siinä oli ihan tarpeeksi, sitä sitten hostellissa jaettiin ja herkuteltiin.

Sunnuntaina oli selkeämpää ja lämpimämpaa, lähes ilman takkia jopa olisi välillä tarjennut - marraskuun alussa... Käytiin musiikkimuseossa, Experience Music Project, jossa oli näyttelyä grungesta ja hiphopista, Bob Dylanista ja Jimi Hendrixista, melkoiset kokoelmat esiintymisvaatteita ja alkuperäisiä sanoituksia ja sävellyksiä sekä muusikkojen omia muistiinpanoja, videoita ja julisteita, sekä tietenkin sitten itse pääsi kokeilemaan vaikkapa rumpalin tai sovittajan hommia. Celinen kanssa ansiokkaasti rummutettiin yhteistuumin, molemmat yhdellä kapulalla, Ilona ja Estelle puolestaan kävivät laulelemassa ammattilaisten tyyliin äänityskopissa. Kaupungissa koettiin myös paikallinen sky train, monorail, joka kuitenkin on enemmän näköala- ja turistijuttu, kuin kulkuväline, johon ollaan Vancouverissa totuttu. Illalla oli taas edessä reissu bussissa ja pakko myontää, että oltiin kaikki jokseenkin tyytyväisiä Kanadaan paluusta. Hienoa olisi vielä mennä uudestaan käymään USA:n puolella jos aikaa jää, mutta paljon mieluummin kyllä asustelen Vancouverissa. Seattlessa oli muuten Marimekko-liike ihan hostellimme lähellä, Ilona ja Maria olivat poikenneet kaupassa, mutta harmi kyllä suomalainen omistaja ei ollut silloin paikalla.

Nyt edessä on jännittävä viikonloppu: lauantaina eli huomenna osallistun täällä vähän isomman puoleisiin irkkukisoihin!! Niistä kirjoittelen toivon mukaan pian lisää, kun kokemus on käyty :) Tänään päivä vietettiin Ilonan kanssa Metrotownissa, jossa on valtava ostoskeskus, noin 400 kauppaa saman katon alla. Ihan kiva shoppailijan paratiisi, jos sellaisesta pitää, mutta huono puoli siinä on, että jos kerran löytää jonkun kivan liikkeen, voi olla hankala enää koskaan eksyä samaan paikkaan uudestaan. Nyt vähitellen, useamman kerran pitkin syksyä siellä vierailtuamme, alkaa jo löytää tietään ja aika ansiokkaasti seikkailimme tänään, missiona oli löytää lämpimämmät takit Vancouverin kylmenevään marraskuuhun ja näin myös teimme, takit kainalossa palasimme alkuillasta SFU:lle. Tänään oli vapaapäivä koulusta Remembrance Dayn takia, eipä yhtään tullut huonoon paikkaan yksi ylimääräinen tanssiton päivä. Jia on kovasti innokakana tulemaan assistentikseni kisoihin huomenna, ja luulen että joitain muitakin kavereita täältä on sinne jossain vaiheessa päivää suuntaamassa tietään. Kiva saada kannustusta vaikka voi olla että jännittää sitten entistä enemmän...